Rauman Poikakuoro perustettiin vuonna 1955 Rauman Mieslaulajien yhteyteen Pauli Talvion aloitteesta. Rauman Poikakuoro on Suomen toiseksi vanhin poikakuoro. Sen ensimmäinen johtaja oli kanttori Erkki Tallila, joka johti kuoroa vuoteen 1991 saakka. Rauman Poikakuoro itsenäistyi Mieslaulajista vuonna 1975, jolloin poikakuoron toiminnan tueksi perustettiin Rauman Poikakuoron Tuki ry. Vuodesta 1992 kuoroa on johtanut Guido Ausmaa. Rauman Poikakuoro on konsertoinut myös muissa Pohjoismaissa sekä Italiassa, Unkarissa, Ranskassa, Saksassa, Yhdysvalloissa ja Virossa. Laulajia kuorossa on parhaimmillaan ollut 70-80. Nykyinen vahvuus on noin 35 laulajaa. Kuoron riveistä on kasvanut monia musiikin eturivin taiteilijoita. Gloria Deo Raumae -levy on Rauman Poikakuoron kolmas äänite. Levyn sisältö on läpileikkaus kuoron ohjemistosta vuosilta 1991-2000.

Elämäntapana poikakuoro
(Pasi Alonen ja Ville Hymylä)

Kuorotoiminta opettaa laulajille musiikin ohella muita elämässä hyödyllisiä taitoja, kuten sosiaalista kanssakäymistä ja pitkäjänteisyyttä. Viikottaisien harjoitusten lisäksi työtä täydennetään tarvittaessa viikonloppuleireillä ja -harjoituksilla. Tämän ansiosta laulajat oppivat jo nuorina kurinalaiseen työskentelyyn. Poikakuorotyön vaativuutta lisäävät iän myötä tulevat äänialan muutokset, jotka johdattavat laulajan poikaäänistä miesääniin (pahimmassa tapauksessa bassoihin).

Yksi poikakuorotoiminnan tärkeimmistä tehtävistä on kasvattaa pojista todellisia miehiä ja osaltaan ohjata musiikilliseen ajattelutapaan - se on siis yleissivistävä harrastus. Se kannustaa jatkamaan musiikkiharrastusta läpi elämän ja antaa hyvän pohjan edetä musiikin ammattilaiseksi.

Kuorolaulajan työ on usein varsin arkista puurtamista, joka kuitenkin palkitsee jatkuvasti tekijäänsä. Kuten kaikissa harrastuksissa, laulajan perheen tuki on tärkeää. Laulajien äidit ja isät osallistuvatkin aktiivisesti kuoron käytännön toimintaan.

Kuoron toiminnan kohokohtina voidaan pitää esiintymisiä ja etenkin ulkomaanmatkoja. Kuorolaisille levytys oli suuri haaste, joka söi paljon henkisiä ja fyysisiä voimavaroja.

Ohjelmisto on vuosien saatossa monipuolistunut ja vaikeutunut. Viisikymmentäluvulla kansalaulut olivat tyypillistä ohjelmistoa. Nykyisin vieraskielinen perinteinen kirkkomusiikki muodostaa suuren osan ohjelmistosta, vaikkakin ohjelmistoon on otettu uudempaakin musiikkia.